Guido Brunettin tutkimukset Venetsian rikospoliisina
jatkuvat edelleen tässä uudessa, tänä vuonna suomennetussa Donna Leonin kirjassa ”Kultamuna”.
Guido Brunetti on virkistävä poikkeus poliisien maailmaan sijoittuvissa
dekkareissa, koska epätavanomaisesti Guidolla on ihana perhe ja rakastava
vaimo, eikä hänellä ole mitään-ah-niin-modernia-angstia/neuroosia/-huonoa-tytär/poika/exvaimo-suhdetta
kuten esimerkiksi Guidon skandinaavissa rikoskomisario-”kollegoista” kertovissa
kirjasarjoissa.
Minusta on ihana lukea, miten Guido kulkee pitkin Venetsian
katuja, miten kuvataan niitä upeita näkymiä, palazzoja ja calloja
(olen Italia-fani!) ja kuinka Guido syö ja juo kaikkea hyvää italialaista ruokaa
ja juomia – viinejä, espressoja tai muuta, hänellä kun on tapana poiketa baariin
Venetsiassa päivittäin. Ja millaista ihanaa ruokaa hänen vaimonsa
kokkaakaan joka päivä!
Myös italialaisen byrokratian ja lahjonnan koukerot tulevat
kiinnostavasti esiin, sekä poliisilaitoksen sisäiset, henkilöstön väliset valtakilpailut.
Rikoksetkin, jotka näissä kirjoissa tapahtuu, ovat yleensä
aika ”normaaleja”, ei siis mitään hulluja psykopaatteja tai massamurhaajia,
vaan kuvataan vaikkapa sitä, miten ihan tavallinenkin ihminen voi joutua
rikoksen polulle. Ja miten inhimillistä se(kin) voi olla.
Tässä Kultamuna-kirjassa rikollinen oli lopulta hyvin tavallinen
venetsialainen henkilö, vaikka kirjan lopussa kyllä selvisi hänen
kylmäverisyytensä ja kovuutensa.
Kaikille Italiasta innostuneille hyvää luettavaa nämä Guido
Brunetti -kirjat! Itse olen lukenut koko sarjan, ja tykkään yhä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti