torstai 7. huhtikuuta 2016

Donna Leon: Kultamuna




Guido Brunettin tutkimukset Venetsian rikospoliisina jatkuvat edelleen tässä uudessa, tänä vuonna suomennetussa Donna Leonin kirjassa ”Kultamuna”. 

Guido Brunetti on virkistävä poikkeus poliisien maailmaan sijoittuvissa dekkareissa, koska epätavanomaisesti Guidolla on ihana perhe ja rakastava vaimo, eikä hänellä ole mitään-ah-niin-modernia-angstia/neuroosia/-huonoa-tytär/poika/exvaimo-suhdetta kuten esimerkiksi Guidon skandinaavissa rikoskomisario-”kollegoista” kertovissa kirjasarjoissa.

Minusta on ihana lukea, miten Guido kulkee pitkin Venetsian katuja, miten kuvataan niitä upeita näkymiä, palazzoja ja calloja (olen Italia-fani!) ja kuinka Guido syö ja juo kaikkea hyvää italialaista ruokaa ja juomia – viinejä, espressoja tai muuta, hänellä kun on tapana poiketa baariin Venetsiassa päivittäin. Ja millaista ihanaa ruokaa hänen vaimonsa kokkaakaan joka päivä!

Myös italialaisen byrokratian ja lahjonnan koukerot tulevat kiinnostavasti esiin, sekä poliisilaitoksen sisäiset, henkilöstön väliset valtakilpailut.

Rikoksetkin, jotka näissä kirjoissa tapahtuu, ovat yleensä aika ”normaaleja”, ei siis mitään hulluja psykopaatteja tai massamurhaajia, vaan kuvataan vaikkapa sitä, miten ihan tavallinenkin ihminen voi joutua rikoksen polulle. Ja miten inhimillistä se(kin) voi olla.

Tässä Kultamuna-kirjassa rikollinen oli lopulta hyvin tavallinen venetsialainen henkilö, vaikka kirjan lopussa kyllä selvisi hänen kylmäverisyytensä ja kovuutensa.

Kaikille Italiasta innostuneille hyvää luettavaa nämä Guido Brunetti -kirjat! Itse olen lukenut koko sarjan, ja tykkään yhä. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti