torstai 30. toukokuuta 2013

Dan Brownin Infernon ja Wennstamin Alfauroksen pikalukemiset

Luin kahden viime viikon sisällä kaksi kirjaa; Dan Brownin Infernon ja ruotsalaisen dekkaristin Katarina Wennstamin Alfauros-jännitysromaanin.

Molemmat olivat kirjaston hyllyssä "Best Sellereinä", ja sieltä ne nappasin mukaani.

Kyllähän nuo molemmat nyt ihan mielellään ja mielenkiinnolla lukaisi läpi, varsinkin Brownin kirjan, se oli noista kahdesta parempi mielestäni.

Aloitetaan kuitenkin Wennstamin Alfauroksesta. Oli siinä paljon hyvääkin, ja luinhan minä sen ihan loppuun asti (jätän kyllä kirjan kesken, jos se on ihan tyhmä), mutta oli siinä myös paljon epäuskottavaa ja outoa. Esimerkiksi romaanin pääosassa oleva Ruotsin suurin ja kuuluisin näyttelijä, joka oli komea ja fiksu, sekä sovinisti ja täydellinen narsisti. No ei siinä mitään, ihan mahdollista tietysti, mutta kun kaverin piti olla myös fiksu ja hän oli vuosikymmeniä ollut esillä myös kansainvälisesti, JA hän oli tottunut julkisuuteen, niin minusta oli tosi typerää, että lopussa, kun hän syytti entistä tyttöystäväänsä murhayrityksestä ja vaati häneltä muhkeita korvauksia, niin hän aivan hämillään ihmetteli, että siitä tuli lööppejä lehtiin. Siis haloo! Ärsyttää, eihän tyyppi olisi voinut olla niin naivi!

Tämä kirja yritti kai olla feministinen omalla tavallaan, mutta minusta tuntuu, että ei kai Ruotsissa niin huonosti asiat ole kuitenkaan, kuin mitä annettiin ymmärtää. Oli vähän kuin kaukaa haettua, jolloin uskottavuus kärsii.

Sitten annettiin ymmärtää, että päänäyttelijän kieroudet ja laittomuudet olivat kaikilla alan ihmisillä tiedossa, mutta kukaan ei välitä, kun tyyppi tuo rahaa kassaan. No tarkemmin ajateltuna näin kai voi ihan hyvin olla - ehkä minä olen nyt naivi.

Elokuvateollisuuden raadollisuus ja rahanahneus näkyy olevan nyt kartalla. Sitähän tämäkin Alfauros-romaani sivusi, ja Hesarin Veli-Pekka Lehtonen kirjoitti kulttuurisivuilla 25.6.2013 "Cannesin karjamarkkinoista", että "kansainvälisen elokuvan ruohonjuuritasolla raha, viihde ja mahdollinen taloudellinen voitto näyttelevät suurta roolia". Jossain muussakin kirjassa tai essessä siitä kirjoitettiin.

Itse kun on leffafriikki, niin ei tule ajatelleeksi sitä rahapuolta (vaikka toki tietää, että leffat maksavat kymmeniä miljoonia), vaan tulee miettineeksi mieluummin elokuvan sanomaa, humaanisuutta, esteettisä arvoja ynnä muuta sellaista. Mutta taustalla pyörii paljon kaikenlaista väkeä, jolle tärkeíntä ovat vain tuotot. Niinpä.

Sitten Dan Browin uusimpaan kirjaan, Infernoon. No, suosittelen. Lyhyestä virsi kaunis: Viihdyttävää lukemista, ja juttu kulkee kuin juna. Minusta on kivaa, kun mukaan ympätään maailmanluokan taideteoksia kirjoista kirkkoihin, rakennustaiteesta maalauksiiin. Juonenkäännökset yllättivät. Kiva yhdistelmä. Tästä tulee varmaan vielä leffa: näin jo mielessäni, miltä se näyttäisi. Tykkäsin.