tiistai 18. syyskuuta 2012

Hauskaa lukemista

Arto Paasilinnan "Hurmaava joukkoitsemurha" ilmestyi jo vuonna 1990, mutta luin sen vasta nyt.

Pidin kirjasta kovasti. Kirja on vauhdikas, ja tarina kulkee kuin rasvattu. Paasilinna on varsinainen tarinaniskijä. Ja minähän tykkään tarinoista! Jotenkin valtavan hienosti keksitty koko tämä idea ja kirjan henkilöiden edesottamukset. Miten kukaan osaakaan keksiä ja kuvitella niin hyvin? Ja sen lisäksi käyttää oikeita paikkoja tarinankuljetuksessa niin taitavasti. Paikat, joita Paasilinna tässä tarinassa kuvaa, on selvästikin tuttuja hänelle itselleen. Ihailen tätä taitoa yhdistää mielikuvitus ja sitoa se faktatietoihin tai vaikkapa oikeisiin paikkoihin ja maihin.

Paasilinna on paitsi aikamoinen humoristi, myös luontainen psykologinen ihmistuntija. Kirjassa osoitetaan, että elämä on elämisen arvoista. Yhteisöllisyys ja toisten kunnioittaminen (myös kunnioituksen saaminen) on ihmiselle (elin)tärkeää.

Jokaisen itsemurhaa hautovan pitäisi lukea tämä kirja.

Kirjaa lukiessani mulla kävi sellainen ajatus mielessä, että Paasilinnan julkisuuskuvan perusteella ei uskoisi, että niin v****maisen oloinen mies voi kirjoittaa näin lempeästi ja inhimillisesti, suorastaan syvällisen humanistisesti ihmisistä ja heidän kohtaloistaan. "Joukkoitsemurhan" perusteella kuvittelisi jonkun äärimmäisen lempeän ja viisaan herrasmiehen olevan sen takana. Vaan mistäpä minä tiedän, vaikka Paasilinna olisikin juuri sellainen.

Nuorena tyttönä rakastin Paasilinnan "Jäniksen vuotta" kovasti. Se kolahti. Ihana kirja, ja vielä ihanampi Risto Jarvan elokuvana! Antti Litja tekee siinä hienon roolin, ja Lapin luonto on henkeäsalpaava. Olin myös äärimmäisen liikuttunut "Ulvovasta mylläristä".

Mitään muuta, kuin nämä kolme yllämainittua kirjaa, en olekaan lukenut Paasilinnalta. Pitäisi varmaan lukea.