keskiviikko 12. maaliskuuta 2014

Harhapolkuja savannilla

"Sellainen tämä maailma oli. Se koostui harvoista lähes täydellisistä ihmisistä (me itse), melkoisesta määrästä ihmisiä, jotka  yrittävät parhaansa mutta eivät ole läheskään täydellisiä (meidän ystävämme ja työkaverimme) ja mahtuipa maailmaan myös joitakin ilkeitä ihmisiä (meidän vihollisemme ja vastustajamme). Suurin osa ihmisistä kuuluu keskimmäiseen ryhmään - niihin, jotka yrittävät parhaansa - ja viimeksi mainittu ryhmä on, kaikeksi onneksi, hyvin pieni."

Kyseinen sitaatti on peräisin tietenkin Alexander McCall Smithin "Mma Ramotswe" -sarjan kirjasta "Harhapolkuja savannilla". Todella suloinen, kiva, hyvä ja mielenkiintoinen kirja! Ihana lukukokemus.

"He päättivät äänettömästä sopimuksesta lykätä tuonnemmaksi laajemman pohdinnan miesten ja naisten välisistä eroista. Sellaisista asioista ei ollut helppoa päästä yhteisymmärrykseen. Ja huolimatta siitä, kuinka helppo miesten ominaisuuksia oli arvioida, lopulta miehet vain olivat, ja lähes kaikki, elleivät kaikki, naiset näyttivät olevan siitä kiitollisia."

Tällä kertaa selvitellään erään avioliiton ongelmia sekä etsitään käsiin yllätysperinnön saaja, jonka pitäisi löytyä safarileiristä. Mutta kuinka varmistua, että perinnön saaja on oikea henkilö?

McCall Smith on skotlantilainen, mutta on syntynyt ja asunut vuosia Afrikassa. Sen huomaa luontokuvauksissa ja afrikkalaisen elämäntyylin tarkkailemisessa.

"Vene halkoi kapealla keulallaan kristallinkirkasta vettä. Vesi kimmelsi auringossa kuin nestemäiset timantit. Muutaman metrin syvyydessä heidän alapuolellaan oli puhdas hiekkasärkkä, jota pienten aaltojen varjot täplittivät. Virtahepoja ei vielä näkynyt, mutta joki polveili sinne tänne ja edessä oli vielä monta mutkaa. Lauma virtahepoja voisi olla minkä tahansa mutkan takana odottamassa, että ne pääsisivät näyttämään toteen kuulun kiivautensa".
Koko Mma Ramotswe -sarjan kirjat (olen lukenut kaikki) ovat todellisia hyvän mielen tuottajia. Tällä sarjalla on melkoinen kulttimaine, eikä syyttä.

"Mma Ramotswe nousi seisomaan ja hiipi ääneti huoneen poikki matalan ikkunan luo. Hyvin hitaasti hän siirsi verhoa ja kurkisti ulos. Kuu oli melkein täysi, ja asunnot ja niitä ympäröivät pensaat kylpivät hopeisessa valossa. Kesti hetken, ennen kuin hänen silmänsä tottuivat valoon, ja sitten kaikki oli sen verran selkeää ja tarkkarajaista, että maahan heittyi kuunvalossa aavemaisia varjoja. Hän katsoi ulos ja näki, että vain vajaan käsivarren mitan päässä verkkoikkunasta oli täysikasvuinen leijona, joka katsoi häntä. Leijona katsoi häntä yllättyneenä silmiin, ja hetken hän näki kuunvalon sen silmissä. Sitten se jännitti yhtäkkiä lihaksensa, heilautti häntäänsä, kääntyi pois ja ampaisi takaisin pensastoon. Kaikki tapahtui niin nopeasti, että hetken Mma Ramotswe mietti, oliko hän vain kuvitellut, mutta pensaston lehdet kahisivat siinä suunnassa, johon leijona oli juossut, ja se todisti, ettei se ollut ollut unta tai harhaa."

Tee itsellesi palvelus: keitä kuppi rooibosteetä, ota mikä tahansa Mma Ramotswe -kirja, asettaudu mukavasti lukemaan ja nauti.