torstai 8. tammikuuta 2015

Finlandia-palkittu 2014 teos: He eivät tiedä mitä tekevät

Sain joulupukilta lahjaksi toivomani kirjan: vuoden 2014 Finlandia-palkitun  Jussi Valtosen teoksen He eivät tiedä mitä tekevät.

Olin vähän malttamaton ja luin sen kokonaan jo pari päivää ennen kuin joulupukista oli nähty vilaustakaan. :)

Tykkäsin kyllä kovasti, ja tarina tempaisi mukaansa ensimmäiseltä sivulta asti. Kerronta on aivan loistavaa! Kiva idea oli ottaa heti ensi sivulta juttuun mukaan näitä Magicicada-suvun kaskaita, jotka kuoriutuvat 17 vuoden välein mullan alta Yhdysvalloissa. Sehän on itsessään jo mielenkiintoinen juttu!

Teos on erittäin ajankohtainen teemoillaan luonnonsuojelusta, koe-eläinten kohtelusta, eläinten oikeuksista, ekoterrorismista, uusista addiktoivista teknisistä vimpaimista, monikulttuurisista liitoista, perheen sisäisestä dynamiikasta ja perheen hajoamisesta, sekä mitä siitä voi seurata yksilölle.

Kirja on tosi laaja, Hesari kuvasi sitä "järkälemäiseksi". Siinä on lähes 600 sivua - siitä minä tykkään! Kunnon paksu romaani, joka ei lopu heti kesken.

Ihan aluksi minulta meni jonkun verran lukuaikaa, ennen kuin tiesin, kenestä milloinkin oli kysymys. Tässä kirjassa tarinaa kerrotaan vuorotellen kolmen eri henkilön näkökulmasta, niin aluksi oli vähän hämillään, että kenestä ja mistä nyt onkaan kysymys, koska sitä ei suoraan kerrottu. Yksi ystäväni, jonka kanssa keskustelin tästä kirjasta, hermostui juuri siihen, ja jätti kirjan kesken 20 sivun jälkeen. Minua tarina kuitenkin kiehtoi niin kovasti, että luin tarkkaavaisesti, ja palasin silloin tällöin pari sivua taaksepäin, niin pysyin kärryillä. Toisaalta, sehän ei voi olla itsetarkoitus, koska kyllä ihan normaalisti lukemalla lukijan pitäisi pysyä kärryillä, sillä kaikilla ei riitä aika ja kärsivällisyys siihen, että jaksaa ottaa selville, että mistä onkaan kysymys ja kuka on nyt äänessä. Mutta sitten, kun alun lievästä hämmennyksestä pääsi eroon, niin kyllä se palkitsee lukijan.

Tätä kirjaa on kriitikot kehuneet paljon. Toisaalta SOMEssa on ollut myös lukijoiden rankka haukkumispiiri. Minun mielestäni se on palkintonsa ansainnut.

Jäin kuitenkin jälkikäteen miettimään, että kestääkö tämä teos aikaa. Nimittäin juuri tämä kiitelty ajankohtaisuus voi vaikuttaa siihen, että vaikkapa kymmenen vuoden päästä nämä teemat (erityisesti addiktoiva tekninen vempain iAm) voi vaikuttaa jo vanhanaikaiselta. Myös pitkään kuvatiin Suomea 1990-luvun lamassa - onko se kestävä (ja mielenkiintoinen) teema, esimerkiksi lukijoille, jotka eivät ole edes syntyneet 90-luvun laman aikana? Verrattuna ikiaikaiseen suosikkikirjaani Sinuhe, egyptiläinen, joka on kestänyt aikaa, ja tulee aina kestämäänkin, niin enpä ole ihan varma, että tämä kirja tulee sitä tekemään. Mutta nyt se on kyllä ajankohtainen! Toisaalta historiallisen romaanin, kuten juuri esimerkiksi Sinuhen, on helpompi olla aikaa kestävä, kuin juuri nykyaikaan sidotun kirjan, joten tekemäni vertailu ei ole välttämättä reilu.

Kirjan nimessä on viittaus Raamattuun ja Jeesuksen lausumaan: "Herra anna heille anteeksi, sillä he eivät tiedä, mitä he tekevät", osuu hyvin tämän kirjan teemoihin. Ei voi muuta kuin toivoa parempaa tulevaisuutta, luonnon säästymistä ja päättäjiltä viisaita päätöksiä.