torstai 28. huhtikuuta 2016

Sapiens. Ihmisen lyhyt historia

Nyt minulla on huippukirja meneillään: Sapiens. Ihmisen lyhyt historia. Sen kirjoittaja Yuval Noah Harari käy läpi koko ihmisen historian, aina ensimmäisistä maan ihmisistä nykypäivään asti.

Kirja on niin hyvä, että kirjoitan siitä jo nyt, vaikka se on minulla vielä kesken. Olen innoissani! Teos yhdistää tiedettä selkokielelle kirjoitettuna, historiaa, myyttejä, faktoja ja rohkeita oletuksia ja ajatuksia. Kaikkea mistä tykkään!

Kun kuulin ensimmäisen kerran tästä kirjasta, niin painelin heti kirjastosta sitä varaamaan, mutta varauslista oli niin pitkä (noin 600 ihmistä jonossa ennen minua), niin piti sitten ostaa tämä omaksi, kun en malttanut odottaa.

Onhan se ihmeellistä miettiä, millaiseksi nykyihminen Homo Sapiens on muodostunut: olemme rakenteaneet suurkaupunkeja, istumme palavereissa, aikataulut huohottavat niskaan, siedämme byrokratiaa ja roikumme netissä. Sen sijaan, että edelleen olisimme "vapaita" metsästäjä-keräilijöitä.

Miten meistä on tälläisia tullut?

Kirjan takakannessa lukee:

Kuinka ihmisestä tuli ihminen? 

100 000 vuotta sitten maapallolla asui ainakin kuusi ihmislajia. Nykyään lajeja on vain yksi: homo sapiens. Miten meidän lajimme onnistui päihittämään muut lajit? Miten metsästäjistä tuli kaupunkien ja kuningaskuntien rakentajia? Miten ryhdyimme uskomaan jumaliin, valtioihin ja ihmisoikeuksiin sekä luottamaan rahaan, kirjoihin ja lakeihin? Miksi alistuimme byrokratialle, aikatauluille ja kuluttamiselle? Ja millaiseksi maailma on muuttumassa?
Hyviä kysymyksiä, ja kirja tarjoaa niihin jännittäviä vastauksia!

Chufo Llorens: Annan sinulle maan



Paksu, yli 800-sivuinen historiallinen romaani, joka kertoo 1050-luvun Barcelonasta. Kirja kuvaa tarkasti Barcelonaa, joka vielä tuolloin sulkeutui muuriensa sisään, mutta oli voimakkaassa kasvussa.

Olen täällä Lukijan blogissani jo aiemmin kirjoittanut, että rakastan historiallisia ja paksuja romaaneja. No tässä sinulle sellainen. 

Ymmärtääkseni tässä tarinassa historialliset taustat pitävät paikkansa, mutta kirjailija on tietenkin elävöittänyt tarinaa henkilöhahmoilla, joita ei oikeasti ole ollut olemassa.

Kirjassa on hovin juonittelua, toimintaa, rakkaustarina ja intohimoa. Vetävän tarinan lisäksi mielenkiintoa lisää väkevä kerronta ja historialliset tosiseikat.

Ainoastaan kirjan loppu (ei tule juonipaljastusta!) oli mielestäni kirjan huonoin kohta, koska se oli mielestäni aika imelä.

torstai 7. huhtikuuta 2016

Donna Leon: Kultamuna




Guido Brunettin tutkimukset Venetsian rikospoliisina jatkuvat edelleen tässä uudessa, tänä vuonna suomennetussa Donna Leonin kirjassa ”Kultamuna”. 

Guido Brunetti on virkistävä poikkeus poliisien maailmaan sijoittuvissa dekkareissa, koska epätavanomaisesti Guidolla on ihana perhe ja rakastava vaimo, eikä hänellä ole mitään-ah-niin-modernia-angstia/neuroosia/-huonoa-tytär/poika/exvaimo-suhdetta kuten esimerkiksi Guidon skandinaavissa rikoskomisario-”kollegoista” kertovissa kirjasarjoissa.

Minusta on ihana lukea, miten Guido kulkee pitkin Venetsian katuja, miten kuvataan niitä upeita näkymiä, palazzoja ja calloja (olen Italia-fani!) ja kuinka Guido syö ja juo kaikkea hyvää italialaista ruokaa ja juomia – viinejä, espressoja tai muuta, hänellä kun on tapana poiketa baariin Venetsiassa päivittäin. Ja millaista ihanaa ruokaa hänen vaimonsa kokkaakaan joka päivä!

Myös italialaisen byrokratian ja lahjonnan koukerot tulevat kiinnostavasti esiin, sekä poliisilaitoksen sisäiset, henkilöstön väliset valtakilpailut.

Rikoksetkin, jotka näissä kirjoissa tapahtuu, ovat yleensä aika ”normaaleja”, ei siis mitään hulluja psykopaatteja tai massamurhaajia, vaan kuvataan vaikkapa sitä, miten ihan tavallinenkin ihminen voi joutua rikoksen polulle. Ja miten inhimillistä se(kin) voi olla.

Tässä Kultamuna-kirjassa rikollinen oli lopulta hyvin tavallinen venetsialainen henkilö, vaikka kirjan lopussa kyllä selvisi hänen kylmäverisyytensä ja kovuutensa.

Kaikille Italiasta innostuneille hyvää luettavaa nämä Guido Brunetti -kirjat! Itse olen lukenut koko sarjan, ja tykkään yhä.