Ostin kesällä kirpparilta pari kirjaa euron kappale, eli halvalla meni, mutta menköön.
Toinen oli Ian McEwanin "Sovitus". Hieno kirja! Siitähän on tehty elokuvakin. Elokuvakin oli tosi hyvä.
Nyt tämä meni niin päin, että näin ensin elokuvan, ja sitten vasta luin kirjan, mutta ei se haitannut. Elokuva oli kyllä koko ajan mielessäni kirjaa lukiessani, vaikka niiden välillä oli aikaa noin kaksi-kolme vuotta. Totesin, että elokuva oli todella uskollinen tälle teokselle.
Minähän olen aina tykännyt näistä historiallisista romaaneista ja kunnon draamasta. Kirja sijoittuu 1930-luvun loppuun ja toiseen maailmansotaan. Käväistään siinä lopussa nykyajassakin.
Kirja piti otteessaan, vaikka tiesinkin, mitä tulee tapahtumaan. McEwan on suuri kirjailija!
PS: Toinen eurolla ostamani kirja oli Karen Joy Fowlerin "Jane Austen -lukupiiri". Siitä lisää seuraavassa blogissa. Sekin on muuten tehty elokuvaksi.
Lukijan blogi kirjoista, kirjailijoista ja hyvistä lukukokemuksista.
maanantai 12. elokuuta 2013
tiistai 6. elokuuta 2013
Paolo Coelho
Mulla on ystäviä, jotka ovat ihan innoissaan Paolo Coelhon kirjoista.
Luin kesälomalla kaksi Coelhon kirjaa:
Zahir kertoo pakkomielteestä, ja, no niin, rakkaudesta ja sitoutumisesta myös. (Zahir on arabiaa ja tarkoittaa jotakin nähtyä ja läsnä olevaa, jota ei voi sivuuttaa.) Tässä kirjassa Zahir on kirjailijan vaimo, joka katoaa, siis noin vain häviää miehen elämästä, ja miehen henkisestä kasvusta.
Portobellon noita taas kertoo erikoisen naisen, "Portobellon noidan", tarinan eri ihmisten näkökulmista.
Itse tykkäsin Portobellon noidasta enemmän.
Ei ne ystävät väärässä ole olleet, jotka ovat intoilleet Coelhosta. Kyllähän hänen kirjansa ovat kauniita ja löytyy sieltä oikeasti hyviä ajatuksia, vaikka liian usein liikutaankin tekofilosofian puolella.
Luin kesälomalla kaksi Coelhon kirjaa:
- Portobellon noita ja
- Zahir.
Zahir kertoo pakkomielteestä, ja, no niin, rakkaudesta ja sitoutumisesta myös. (Zahir on arabiaa ja tarkoittaa jotakin nähtyä ja läsnä olevaa, jota ei voi sivuuttaa.) Tässä kirjassa Zahir on kirjailijan vaimo, joka katoaa, siis noin vain häviää miehen elämästä, ja miehen henkisestä kasvusta.
Portobellon noita taas kertoo erikoisen naisen, "Portobellon noidan", tarinan eri ihmisten näkökulmista.
Itse tykkäsin Portobellon noidasta enemmän.
Ei ne ystävät väärässä ole olleet, jotka ovat intoilleet Coelhosta. Kyllähän hänen kirjansa ovat kauniita ja löytyy sieltä oikeasti hyviä ajatuksia, vaikka liian usein liikutaankin tekofilosofian puolella.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)