torstai 21. marraskuuta 2013

Alice Munro: Karkulainen

Sain lahjaksi Alice Munron novellikokelman "Karkulainen" (kiitos, Pirjo!), ja olen parhaillaan lukemassa sitä. Tai siis olen jo kirjan ihan loppupuolella.

Munroa kuulemma kutsutaan Kanadan Tšehoviksi.

Munro on tosi taitava ja lahjakas kirjoittaja, ja ihailen näitä tarinoita kovasti. Silti ne jättää minut tunnetasolla vähän kylmäksi. Ehkä siksi - kuten olen jo muutaman kerran aiemminkin tässä blogissa maininnut - niin tykkään enemmän romaaneista kuin novelleista.

Mulla on aina se ongelma novellien kanssa, että vaikka kuinka hyvin ne olisikaan kirjoitettu, niin mä en jotenkin ehdi kiintymään tai tuntemaan sen suurempaa myötätuntoa novellin henkilöitä kohtaan, kun se juttu jo loppuu, ennenkuin olen ehtinyt lämmetä kunnolla. Juuri kun alan tuntea syvempää kiinnostusta ja mielenkiintoa, niin johan tarina loppuukin, voihan harmistus.

Tässä kirjassa novelleja on yhteensä kahdeksan. Kolmessa näistä novelleista päähenkilönä on sama nainen, siitä mä tykkäsin (Lue: tuntui enemmän romaanilta!). Mutta olisihan Munro saanut pitkän romaaninkin pelkästään tästä Julietista ja hänen elämästään. Julietilla on nimittäin tosi mielenkiintoinen elämä. Olisin halunnut tietää siitä lisää!

Munrohan on nyt tosi ajankohtainen, sillä hän sai tänä vuonna Nobelin kirjallisuuspalkinnon.
Onnea vaan, palkinto meni oikeaan osoitteeseen, lahjakkaalle kirjailijalle!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti