Kehuin aiemmin tässä blogissa Kjell Westön kirjan Missä kuljimme kerran maasta taivaisiin. Siitä tehtiin kuusiosainen tv-sarja ja elokuva. Ne on ohjannut Peter Lindholm.
Näin sarjan tv:stä joulun aikoihin.
Jos en olisi lukenut kirjaa ennen tv-sarjan näkemistä, niin olisi voinut jäädä lukematta, jos kiinnostuksen olisi pitänyt herätä tästä sarjasta. Mielestäni se ei ollut kovinkaan hääppöinen, jos ei nyt huono kuitenkaan. Tv-sarja seurasi kirjan tapahtumia tarkasti. Puvustus ja miljöö olivat myös hienoja. Mutta henkilöt jäivät todella ohuiksi. Jos en olisi tuntenut henkilöiden taustaa, luonteita ja tapahtumia tarkemmin, niin olisin vähän ihmetellyt, että miksi nyt noin tapahtui, miksi henkilö reagoi noin yms.
Mielestäni 6-osaiseen sarjaan (6 x 50 min ilman mainoksia) olisi pitänyt pystyä tekemään syvempi kuvaus roolihenkilöistä ja tapahtumista, tai sitten ottaa kokonaan toisenlainen, elokuvamaisempi näkemys.
No jos nyt tuntuu siltä, että mä hakun tämän tv-sarjan ihan lyttyyn, niin ei nyt sentään. Olen mä paljon huonompiakin leffoja ja telkkarisarjoja nähnyt. Mutta odotukset olivat todella korkealla, kun itse kirja oli niin hieno.
Minä näin sen elokuvan ja tykkäsin kyllä. Suuri ero Pipsaan oli varmaan se, ettei minulla ollut siitä mitään ennakko-odotuksia. Useinhan kirjojen filmatisoinnit ovat vähän epäonnistuneita, ja ainakin "Leijat Helsingin yllä" -elokuva oli minusta todella huono ja sekava. Siihen nähden olin positiivisesti yllättynyt tästä "Missä kuljimme kerran" -elokuvasta. Ihmettelin, että 1,5 tuntiin oli saatu mahtumaan niinkin paljon kirjan sisällöstä. Punaisten kohtelusta kansalaissodan aikana olisin kaivannut vähän enemmän. Ehkä siitä oli TV-sarjassa enemmän.
VastaaPoistaHyvä onni, että viime vuosi oli niin luminen, niin elokuvaan saatiin kauniita talvimaisemia.
Tietenkään en suosittele tätä elokuvaa katsottavaksi kirjan asemasta. Kirja on paljon syvällisempi ja monipuolisempi. Elokuva oli kiva katsoa pari vuotta kirjan lukemisen jälkeen.
Elina, kiitos kommentistasi!
VastaaPoistaOlet oikeassa siinä, että ennakko-odotukset luovat liikaa paineita. Mihähän olin lähes vasta laskenut Westön kirjan käsistäni, kun se jo tuli telkkarista sarjana. Omat mielikuvat olivat kirkkaana päässä ja sitten se sarja latisti jotenkin omaa näkemystä.
Vaikka, kuten sanottu, ei se sarja huono ollut, mutta petyin kuitenkin, kun odotin niin paljon.
Varmaankin leffa tai tuo sarja olisi voinut tuntua paremmalta pari vuotta kirjan lukemisen jälkeen, kun lukukokemus olisi enemmän unohtunut.