tiistai 7. tammikuuta 2014

Asko Sahlberg: Herodes

Voi sitä onnea, kun sain joululahjaksi paksun (lähes 700 sivua), historiallisen romaanin, joka kertoo oikeista, joskus eläneistä henkilöistä! Se oli toivottu lahja. Sitä lukiessa ne joulunpyhät rattoisasti kuluivat. Ei haitannut, että ulkona satoi vettä, kun sai olla sisällä ja uppoutua tähän kirjaan.

Kyse on siis Asko Sahlbergin Herodes-kirjasta.

Herodes on parasta, mitä olen vuosiin lukenut! Todella voimakas lukuelämys.

Minä luen kirjoja ihan viihtyäkseni ja nauttiakseni, mutta en tykkää yhtään huonoa, jos sivistyy siinä samalla, kun lukee hyvää kirjaa. Taas tuli tätä kirjaa lukiessa opittua uutta mm. kristinuskon historiasta, ja erityisesti tietysti Herodeksesta. Ei minulle esimerkiksi ollut ennen tätä kirjaa luettuani selvää, että Juudeassa vaikutti Jeesuksen aikoihin, siis noin 2000 vuotta sitten, kaksi eri Herodesta, siis isä ja poika. Luulin, että oli vain yksi Herodes (se lastentappaja). Tässä kirjassa ei käsitellä sitä, mitä Matteuksen evankeliumissa mainitaan, eli että Herodes tapatti kaikki alle 2-vuotiaat poikalapset Beetlehemissä. (Se oli se isä-Herodes, ei tämän kirjan päähenkilö Herodes Antipas.) Otin selvää asiasta, ja ilmeistä on, että isä-Herodes ei kuitenkaan oikeasti tapattanut pikkulapsia, koska historiallisista lähteistä ainoastaan Matteuksen evankeliumi mainitsee tämän tapahtuman, joten historiantutkijat pitävät sitä tarinaa vain legendana.

Ja kuka olikaan Salome? Hän oli Herodeksen tytärpuoli, kauniin Herodiaan tytär. Olen taidemusossa nähnyt Tizianin taulun, jossa Johannes Kastajan pää on verisenä hopeavadin päällä, ja Salomen lahjaksi sitä on kutsuttu. Enpä tiennyt sitä tarinaa ennen tätä kirjaa. Onpa mielenkiintoista!

Muista tärkeistä historiallisista henkilöistä Herodeksessa esiintyy mm. Pontius Pilatus, Rooman keisarit Augustus, Tiberuis ja Caligula, sekä Johannes Kastaja ja tietenkin "länkisäärinen ja pienikokoinen" Jeshua, joka Herodeksen mielestä ei ole kummoinenkaan profeetta, varsinkaan Johannes Kastajaan verrattuna.

Tätä teosta on arvosteluissa kutsuttu "waltariaanikseksi", ja ymmärrän kyllä miksi. Mika Waltarihan on minun suuri suosikki-kirjailijani, ja erityisesti rakastan "Sinuhea", ja samankaltaisuutta on näissä kirjoissa havaittavissa. Ei niin, että Sahlberg matkisi Waltaria, mutta molemmat kirjoittivat historiallisen lukuromaanin tärkeistä henkilöistä, ja molemmissa kirjoissa on samoja teemoja:

- elämän, kokonaisen kulttuurin ja ihmisluonnon tarkastelu yhden ihmisen kokemusten kautta,
- vallan turmeleminen,
- inhimillinen heikkous,
- henkinen kipuilu ja kilvoittelu.... kaikki nämä teemat olivat myös Waltarin Sinuhessa.

Dialogi on tässä kirjassa ihan fantastista! Nauroin moneen kertaan ääneen, erityisesti lukiessani Herodeksen ja palvelijansa Joosafatin keskusteluja. Mistä taas tuli mieleen Sinuhen ja Kaptahin torailu; monta kertaa palvelija on herraansa viisaampi - ja hyvä niin. (Mistä tuli mieleen myös toinen hauska aisapari Bertie Wooster ja Jeeves, siis tämä hauska tv-sarja, joka perustuu kirjailija Wodehousen tarinoihin, mutta siitä ei nyt enempää muuta kuin että hah-hah-haa, ja voi kun itselläkin olisi Jeeves apurina!).

Herodes oli Finlandia-ehdokkaana, mutta voiton vei Riikka Pelo kirjallaan "Jokapäiväinen elämämme". Sitä en lukenut vielä (se on kyllä lukulistallani), mutta ihmettelen, miten hyvä sen täytyy olla, koska Herodes ei voittanut palkintoa.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti