Hyvä kirja kestää monta lukemista

Luin tässä syksyllä uudelleen yhdysvaltalaisen Donna Tarttin kirjan Pieni ystävä. Se ilmestyi v. 2002 ja suomennettiin seuraavana vuonna.

Uudelleen luin myös saksalaisen Petra Hammersfahrin Pahantekijän. Se ilmestyi v. 2005 ja luin sen silloin. Muistin, että se on tosi jännä - sellaista psykologista jännitystä - ja kaikin puolin muutenkin hyvä kirja. No kyllähän minä siitä ihan tykkäsin näin toisellakin lukemisella (juonen olin jo unohtanut), mutta ei se ihan niin hyvä sitten kumminkaan ollut. Vaikka on siinä puolensakin. Kannattaa lukea.

Mutta Donna Tartt! Mikä loistava kirjailija! Olen lukenut häneltä Jumalat juhlivat öisin, se oli hänen esikoisteoksensa vuodelta 1992 ja todella hyvä kirja. Senkin olen lukenut kahdesti - ja sekin kestää hyvin uuden lukukerran.

Tarttin Pieni ystävä on ihan loistava kirja! Minusta se on parempi kuin hänen esikoisteoksensa, vaikka tuossa edessä oleva linkki Hesarin arvosteluun on toista mieltä. Näyttämönä tässä jutussa on 70-luvun Mississippi. Pääosassa on teini-ikää lähestyvä Harriet-tyttö, joka haluaa lapsuutensa viimeisenä kesänä selvittää pikkuveljensä murhan. Silloin, kun murha sattui, Harriet oli itse vasta sylivauva, mutta se on varjostanut ennen niin onnellisen (ja ennen niin vauraan) suvun elämää pahasti.

Kirjassa kuvataan upeasti Yhdysvaltojen syvää etelää ja kahta erilaista perhettä. Toinen perhe on niinsanottua 'roskaväkeä' (white trash). Tällä roskaväellä on muunmuassa on amfetamiinilaboratorio - ja huumehörhöiset harhat on niin hienosti ja jännästi kuvattu, että karvat nousevat pystyyn! Tulee fiilis, että voiko kukaan kirjoittaa huumetripeistä noin todentuntuisen karmivasti, ilman, että itse on sitä kokenut. Ehkä hyvä kirjailija keksii keinot siihenkin. Mene tiedä sitä.

Joka tapauksessa hyvä kirja kestää monta lukemista. Suosittelen näitä!