perjantai 30. syyskuuta 2011

Ne Elämää Suuremmat Kirjat

Hei taas!
Viime blogissa lupasin kirjoittaa minulle henkilökohtaisesti tärkeimmistä kirjoista ja kirjailijoista. 
Tässä niistä lista (ei ehkä tärkeysjärjestyksessä kuitenkaan):

          Mika Waltarin Sinuhe egyptiläinen
          Fjodor Dostojevskin Rikos ja rangaistus
-           Halldór Laxnessin Salka Valka

-           Emily Bronten Humiseva harju
-           John Steinbeckin Vihan hedelmät ja Torstai on toivoa täynnä
-           Michael Cunninghamin Tunnit
          Kerstin Ekmanin nk. ”Sudentaljatrilogia”
-          John Irvingin Oman elämänsä sankari.

Yllämainitut kirjat ovat minulle tärkeitä, koska ne kertovat elämästä aivan omanlaisella tavallaan, ja perustavanlaatuisista kysymyksistä kuten hyvästä ja pahasta, vihasta ja rakkaudesta, intohimosta – sekä sanoisinko pimeydestä ja valosta. 

Ne lisäävät ihmisen sisimmän ymmärtämistä ainutlaatuisella tavalla. Myös kieli on minulle erittäin tärkeä, ja erityisesti Waltarin Sinuhessa on valtavan rikasta kieltä.

Ja onhan noita loistavia kirjoja paljon lisääkin. Yllämainitulla "Elämää suurepia kirjoja" -listalla voisi lisäksi olla vielä:

-        Paul Austerin Timbuktu
-          Mihail Bulgakovin Saatana saapuu Moskovaan
-          Umberto Econ Ruusun nimi
-          Leo Tolstoin Anna Karenina

Syy, miksi tämä toinen lista ei ole ensimmäisen listan joukossa (ja kyllä se voisi ihan hyvin olla!), on ehkä se, että ensin mainitut kirjat ovat osuneet luettavakseni jossain erityisessä elämänvaiheessa, jossa ne ovat puhutelleet todella paljon.

Olen silloin – toivottavasti! – oppinut jotain tärkeää elämästä ja itsestäni.

Entä ne muut kirjat?

Luen toki muunkinlaisia kuin kaunokirjallisia teoksia, esimerkiksi pidän ruotsalaisista dekkaristeista kuten Stieg Larssonista. Pidän myös sarjakuvista.

Ja hitto, jos ei muuta luettavaa ole käsillä, tavaan vaikka maitopurkin kyljestä, paljonko siinä on kalsiumia, rasvaa, proteiinia ja laktoosia!

Tykkäsin myös yhdestä Giulio Leonin (Giulio Leoni on roomalainen professori, akateemikko ja historiantutkija) kirjasta, Mosaiikkimurhasta. Se kertoo 1300-luvun Firenzestä, murhatutkimuksesta ja Dante Alighierista, joka on juuri nimitetty kaupungin prioriksi. Suosittelen! Hyvä ja kiinnostava lukukokemus!

Tällä hetkellä luen Rakel Liehun Helene-kirjaa. Se kertoo kuvitteellisesti, mutta faktoihin perustuen, taiteilja Helene Schjerfbeckin elämästä. Seuraavassa blogissa kirjoitankin siitä ja millaisia ajatuksia ja tuntemuksia se minussa herättää.

Kaipaan edelleen vinkkejä lukemistasi hyvistä kirjoista ja niiden herättämistä ajatuksista!

1 kommentti: