Kate Atkinson – Joka lapsia ja koiria rakastaa

"Joka lapsia ja koiria rakastaa" on älykästä viihdettä tästä ajasta.

Tässä tarinassa pohjois-englantilaisella näyttämöllä seikkailee muunmuassa ex-poliisi Jackson Brodie, josta Atkinson on kirjoittanut tätä ennen jo kolme aiempaa teosta. 

Juonen käänteet ovat yllättäviä, kuten sen konnat ja sankaritkin. 

Kate Atkinsonin kerrontaa on kuvattu mestarilliseksi – komppaan tätä, vaikka aluksi lukemista hankaloitti eri aikatasojen ja eri henkilöiden tarinoiden edes-takas sijoittelu, jolloin saattoi kestää ainakin sivun tai kahden verran uuden kappaleen alussa, ennen kuin selvisi, kenestä tai mistä ajankohdasta nyt onkaan kysymys. Kun kappale alkaa esimerkiksi näin: "Hän ajatteli mielessään kokemaansa ja ihmetteli...." ja saa lukea parin sivun verran, ennenkuin selviää kenestä nyt olikaan kysymys, niin mielestäni sellainen on turhaa kikkailua tarinan juoksetuksen kustannuksella. 

Olen kokeneena lukijana tottunut erilaisiin kirjoittamisen tekniikoihin, enkä kaipaa kronologista järjestystä, mutta jos lukijan ajatus katkeaa siihen ihmettelyyn, että kenestä nyt onkaan kysymys/mistä vuosikymmenestä onkaan nyt kyse, niin se on huonoa kerrontaa. Voi tosin olla, että englanninkielisessä alkuperäisteoksessa se ei ole niin hankalaa, kun ainakin she/he -muoto kertoo edes sukupuolen. Ja voihan olla kyse myös käännöksestä.

Tätä teosta on kuvailtu myös näin: "Kate Atkinsonin terävä eettinen tarkastelu ja lämmin viisaus tekevät rikosromaanista jälleen lukemisen juhlaa".

Kirja on päässyt best seller -listoille, minkä ymmärrän hyvin, koska tarina on vetävä ja Atkinson on hyvä kirjoittaja.

Kate Atkinson on saanut paljon kirjallisuuspalkintoja, mm. Whitbread-palkinnon. Hän on saanut paljon ylistäviä kritiikkejä ja suuren lukijakunnan. Enpä ihmettele. Joten kannattaa lukea!