Bret Easton Ellis on nero, no, tai ainakin älyttömän hyvä kirjailija.
Luin juuri Lunar Parkin loppuun, ja taidanpa aloittaa sen taas heti alusta. Olen ihan ekstaasissa. Kirja on epätavallinen, suorastaan hypnoottinen.
Aluksi tuntui siltä, että onko-tämä-nyt-taas-ruikutusta-tyyliin-olen-kuuluisa-kirjailija-ja-käytän-liikaa-huumeita-ja-viinaa, mutta sitten, jotenkin salakavalasti, kirja muuttuikin psykologiseksi kauhuksi. En muuten pystynyt lukemaan sitä iltaisin, kun jännitti niin, että hiukset nousivat pystyyn. Joten luin sitä vain auringonpaisteessa, muuten kylmäsi niin kauheasti, että!
Pintatason, tai kauhun, alla käsitellään perhesuhteita, rakkautta ja menetyksiä, sekä vanhemman ja lapsen suhdetta.
Kaikin puolin loistava kirja!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti