Ahmaisin just välipalaksi Anna-Leena Härkösen romaanin Ei kiitos.
Siinäpä makoisa pala! Taitavasti tehty kirja.
Härkönen osaa kirjoittaa. Juonenkuljetus menee hyvin eteenpäin, ja pitkän avioliiton kipupisteet tulevat terävällä tavalla esiin.
Tabuhan menee niin, että mies vonkaa ja nainen pihtaa. Vaan totuus voi olla tarua (tai tabua) ihmeellisempää. Tässä romaanissa on vaihteeksi niin, että vaimo vonkaa ja haluaa seksiä ja mies pihtaa. Lisäksi käsitellään vanhempi nainen - nuori mies -asetelmaa.
Kirja on mielestäni aika humoristinen, vaikka parisuhteen kiemuroita käsitteleekin. Tykkäsin tästä kovasti.
Tämän lisäksi olen joskus sata vuotta sitten lukenut Härkösen "Häräntappoaseen". "Akvaariorakkauden" olen myös lukenut (ja nähnyt sen leffanakin). On sanottava, että Härkönen on kehittynyt kovasti sitten nuoruusvuosiensa. Pitäisiköhän lukea jotain muutakin häneltä?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti